Työkin voi olla portti ihanalle sattumalle

Työkin voi olla portti ihanalle sattumalleOn lämmin, aurinko paistaa ja saa aikaan levollisen olon. Aurinko osaa hommansa. Kesälomaa varmasti moni odottaa, niin myös minä. Kesä ja mansikat, aivan ihanaa.

Olen ollut Call Wavesilla myyntineuvottelijan tehtävissä yli yhdeksän vuotta. Aika on mennyt nopeasti. Vuosiin on mahtunut jos jonkinmoista. Työtä on tullut tehtyä eri toimeksiantajille. Paljon nähty ja koettu. Monille varmasti tuttua ne erilaiset kohtaamiset. Tiedämme, että ne eivät ole aina pelkästään positiivisia, mutta linja onkin välissämme ja myyntineuvottelija osaa hymyillä ja hurmata äänellään asiakkaansa. Tästä tullaankin siihen tarinaan, minkä haluan jakaa kanssanne, piristää päiväänne ja antaa uskoa myös ihmeellisiin sattumiin, jopa rakkauteen.

Syksyllä 2010 alkoi tämä tarina. Olin töissä ja ahkerana tyttönä otin puheluita. Myyntiäkin tuli ihan kivasti, Joukossa oli eräs ikäiseni mies, joka oli kyllä kiinnostunut, mutta kauppaa ei syntynyt. Hän oli erittäin tarkka, mistä jotenkin itsekin huolellisena pidin. Hän pyysi soittamaan uudelleen. Minä tein työtä käskettyä, koska halusin palvella asiakasta hyvin, olihan hän potentiaalinen asiakas.

Oli kulunut noin viikko. Soitin uudelleen. Ei kauppaa. Hän pyysi soittamaan vielä kerran. En luovuttanut. Päätin, että vien tämän loppuun asti. Hän oli kuitenkin kiinnostunut.

Kolmannella soittokerralla alkoi tapahtua. Tuli kauppa, mutta se ei ollut vain pelkkä kauppa eikä edullisuus. Hän oli kiinnittänyt huomiota myös minuun, siihen miten puhuin, kuuntelin häntä ja hieman kun polulta harhailimme myös muuhun keskusteluun hän huomasi meillä olevan jotain yhteistä. Kenties myös pilkkeen silmäkulmassani. Puhelun loputtua hän totesi minulle, että menemme vielä kaffille, ei yritä minua iskeä ja toivoi, että laittaisin hänelle sähköpostia joskus. Hän joutui nimittäin kaupan yhteydessä antamaan sähköpostiosoitteensa minulle. Menin melkein sanattomaksi. Lupasin laittaa asian korvantaakse, niin kuin sanonta kuuluu.

Kului noin parisen viikkoa. Siihen mahtui jos jonkinmoista kummitusta päähän. Vastustelin ajatusta laittaa sähköpostia tuntemattomalle, täysin vieraalle miehelle, joka asuu vielä eri paikkakunnalla. Mieli ei rauhoittunut. Pää vain käski tehdä jotain. Vastustelin ajatusta. Harmaa menneisyyteni lisäsi pelkoa tehdä jotain aivan minulle tuntematonta.

Eräänä iltana rohkaistuin, tein päätökseni olla rohkea ja laittaa hänelle postia. Vatsassa oli perhosia. Lähetimme postia toinen toisillemme melko usein. Sitten siirryimme puhumaan puhelimessa, joka johti myöhemmin ensitapaamiseen. Kaikki meni paremmin kuin hyvin.

Kaikkea siis voi elämämme varrella tulla vastaan, varsinkin kun sitä vähiten osaa odottaa. Olkaa avoimia kaikille positiivisille asioille mitä vastaanne saatte. Se voi olla tie iloon ja onneen. Minä olen nyt onnellinen. Ilman tätä työtä, tuskin olisi ollut mahdollista häneen tutustua. Työ oli portti minulle uuteen elämään. Minulla on nyt miesystävä, jota rakastan. Välimatka ei ole meitä erottanut, vain vahvistanut. Rohkeus kannatti.

Aurinkoa tulevaisuuteen!

 

Kirjoittaja
Tanja